HAIHATUS 2009  Pakollinen pysähtyminen!  Haihatuksen kymmenettä kesänäyttelyä juhlistettiin levittäytymällä omalta tontilta ensin kesällä lähipiiriin ja siitä syksyllä kauemmas kiertäen. Haihatus 2010 (6.6.-16.8. Joutsassa oli valtakunnallisen Kulttuurin kiertotie -näyttelykiertueen keskipiste. Haihatuksen kymppikesän taiteilijat Joutsassa olivat: Irja Alinen (Pori), Raimo Auvinen (Joutsa), Veli Granö (Helsinki),  KylälläHaihatus 2010 näkyi myös Joutsan kirkonkylällä. Kirjaston edessä, kävelytien puistikossa ja nelostien varressa oli Haihatuksen taiteilijoiden tekemää taidetta. Kyläläiset pääsivät myös itse osallistumaan taiteen tekemiseen; koululaisten rakent  amat linnunpelätit marssitettiin koko koulun voimin näyttävästi kulkueena kesäksi kirkonkylän keskustan pellolle ja pellolla oli kesän ajan myös avoin taidetyöpaja yleisön vapaasti käytettävissä. Joutsan kirjastossa on heinäkuun ajan esillä Jyrki Markkasen ja Ismo Hannulan Suomi Hop! -valokuvanäyttely, joka tarjosi matkaoppaiden Suomesta poikkeavan otoksen maamme kesätapahtumista.
Eräänä heinäkuisena lauantaina Joutsan torilla o li Heidi Lunabban Studio Vilgefortis -performanssi, jossa naiset ja muut parrattomat ihmiset saivat halutessaan kokeilla parra kasta identiteettiä. 
Kuvissa - Yö Kajaanissa, Timo Tolonen - Iso Enkeli, Irja Alinen - Hyväksikäytetyt (osa teoksesta), Otto Santala - Studio Vilgefortis, Heidi Lunabba - Kesätauolla (osa teoksesta), Maria Stereo - Airam Maria, Aino Kajaniemi,
Näyttelyarvio Keskisuomalaisessa 24.6.2009: Joutsassa 16.8. saakka Haihatus 2009 -kesänäyttely on historiassaan 10. ja harvinaisen mielekkääksi rakennettu. Yhteisnäyttelyissä näyttelyarkkitehtuurin merkitys korostuu. Se määrittää teoksia suhteessa toisiinsa sekä merkityksellistää niitä osana kokonaisuutta. Haihatuksen toteutus on esimerkillinen: sisä- ja ulkotilat yhdistyvät tiiviiksi Toivo herää Ilonaiheita ovat myös tekijäkaartin tasokkuus ja tietty kotikutoisuuden energia. Ne synnyttävät kiinnostavia merkityspolkuja spontaanista kylätaiteesta erilaisiin nykytaiteen estetiikkoihin. Samalla herää toivo, että kuvataiteella olisi entistä suurempi potentia uudestisyntyä galleriamaailman ulkopuolelle ja osallistua suoremmin ihmiselämään. Erityisen tärkeänä pidän Haihatuksen ympärillä olevaa kestävää kehitystä pohtivaa ilmapiiriä, joka jeesustelun sijaan pyrkii kantamaan teoistaan vastuuta. Antiikin Kreikan estetiikan kolmiyhteys, hyvyys, totuus ja kauneus, näyttää etsivän tässä reittiä nykyaikaan. Tämän suitsutuksen päälle on toki sanottava, että mainitut seikat ovat osin vielä hahmottelun asteella. Ulkoteoksista Maria Stereon Kesätauolla onnistuu liittämään hykerryttävästi maalauksen osaksi ympäristöä. Tv-sarja Kauniiden ja rohkeiden hahmot piileskelevät ansaittua kesälomaansa koivikossa. Ihmiset tunnetusti samastuvat saippuasarjojen hahmoihin. Stereon työssä ne asettuvat mielikuvien sijaan konkreettiseksi osaksi pihamaisemaa. Samalla tulee osoitetuksi, että nämä triviaalit hahmot ovat vakiintuneet symboleiksi. Ansiokasta on se, että niiden merkitys kuvataan hyvin positiivisessa valossa. Aino Kajaniemen installaatiossa Airam-Maria on taas hyvin vähäeleisesti saavutettu vahva kokonaisuus. Vedellä täytetyt hehkulamput on ripustettu siimoilla katosta, ja jokaiseen on pantu kasvi juurtumaan. Teos on jo optiikaltaan vaikuttava, mutta se syvenee prosessiksi juurten kasvaessa ja veden hiljalleen värjääntyessä. Ilmavuus ja valoisuus paljastavat tekijän herkkyyden ja ihailtavan tilakäsityksen. Kesän mittaan Haihatus laajenee ympäristötaiteena Joutsan kirkonkylälle. Koululaiset on otettu projektiin mukaan, mikä tuo sen ympärille painoarvoa: juuri taiteen myötähän aukeaa mahdollisuus oppia nuoremmiltaan. ALEKSIS SALUSJÄRVI . |
Teoksia ja tekijöitä tuntuu olevan juuri oikea määrä, jotta intensiteetti säilyy suurehkosta monipuolisuudesta huolimatta.
