Näin se meni

HAIHATUS

Kun Auvisen Raimo ja Merja perheineen muuttivat vuonna 1989 pääkaupungista maalle huokailivat sekä huolestuneet kaupunkilaissukulaiset että huvittuneet maalaisnaapurit muuttoa hetken haihatukseksi. Maallemuuton yhtenä syynä oli luovan tekemisen tilan ja vapauden tarve. Epäilevistä hymähtelyistä huolimatta Auviset loivat niukan toimeentulonsa kuten maalla on tapana, kotona työtä tehden. Viljelijöitä heistä ei tullut, mutta lastensuojelutyöstä tuli päätoimi viideksitoista vuodeksi.
Nokan vanhalla kyläkoululla Hartolassa elettiin suurperheen ehdoilla,
mutta taidettakin ehdittiin ja mahduttiin tekemään.

HINKU

Vanhoilla hitailla autonropposilla pitkin suomalaista maaseutua köröttäessään perhe ehti hyvin ihailla pihojen ja peltojen taidetta. Vuosikausia kytenyt hinku kerätä näitä takapihoilla ja liitereissä syntyneitä teoksia omalle pihalle veistospoluksi päätettiin 90-luvun lopulla viimein toteuttaa. Hyvin pian etsiessään teoksia pihanäyttelyynsä Merja ja Raimo huomasivat tarvitsevansa taiteelle
myös sisätilaa, joten myös koulun kellari ja avovintti tyhjennettiin näyttelytiloiksi. Eikä kaikesta kertyneestä tavarasta luopuminen ollut
ihan pikku juttu, useampi kuorma roinaa lähti kuitenkin kylmästi kaatopaikalle.

SUOJELUS

Näyttelyn nimeä ei tarvinut pitkään miettiä, se oli heti Haihatus. Vakavasti otettavalle näyttelylle piti tietysti saada suojelija ja kirjeitse lähestyttiinkin taiteilija M.A.Nummista, koska hänen tuotannossaan nähtiin tiettyä samanhenkisyyttä. Numminen lupasi vastauskirjeessään toimia näyttelyn suojelijana omien vuosiensa 1966-1969, 1973-1979, 1984-1989 sekä vuosien 1994 ja 2000 osalta. Aprikoikoon kukin tykönään, miksi juuri noiden vuosien osalta ja miksi vain niiden ja mitä kaikella oikeastaan tarkoitetaan.

RAJATTOMUUS

Seuraavana kesänä 2001 näyttelyä ei enää rajattu pelkästään
kansantaiteiljoille, vaan mukaan hyväksyttiin myös henkeen
sopivia ammattilaisia. Rajaton luovuushan on jokaisen oikeus, myös ammattilaisen. Taiteen tiloiksi uhrattiin jo koulun vanhat huussit ja navetta lantalaa myöten. Kenttää laajennettiin esittävän taiteen puolelle; koulun viereen rakennetussa metsäteatterissa esitti kyläläisistä koottu Forest Camp-ryhmä muusiikkipitoista kesäteatteri-ilottelua Menikö metsään?

METSÄSTÄ VALTATIEN VARTEEN

Metsä oli kuitenkin nyt tehnyt tehtävänsä (Merjan sukunimestäkin oli tullut Metsänen) ja tuli aika muuttaa ihmisten ilmoille. Uutta näyttelypaikkaa etsittiin syksyllä 2001 ympäri maan ja yllättäin se löytyikin läheltä, naapurikunnan Joutsan puolelta. Kunnan entinen vaivaistalo todettiin sopivaksi tilaksi ja Haihatus muuttuikin luontevasti taidelaitokseksi. Etuna edelliseen oli muun muassa parempi sijainti nelostien kupeessa
.

HENKI

Aikain saatossa on taidelaitoksen toiminta lisääntynyt kulttuurin levittämiseen laajemminkin. Keväällä 2003 perustettiin kannatusyhdistys Haihatuksen Henki ry toimimaan taidelaitoksen apuna erilaisten taideprojektien järjestämisessä. Kymmenennen toimintavuoden 2009 juhlistamiseksi yhdistys vie Haihatuksen valtakunnalliselle  Kulttuurin kiertotie -näyttelykiertueelle viiteentoista erilaiseen näyttelypaikkaan.
Keväällä 2009 Opetusministeriön myöntämän Valtakunnallisten kulttuuritapahtumien tuella kesänäyttely siirtyi yhdistyksen hallinnoitavaksi.

Tarina jatkuu ja henki kulkee...

KUVISSA

Nokan koulu 2000
pinkki pösö 1995
haihatushaku 1999
Haihatus tapaa taiteilijan 2003
Haihatusauto 2006