haihatus
Kun Auvisen Raimo ja Merja perheineen muuttivat vuonna 1989 Helsingistä maalle huokailivat sekä huolestuneet kaupunkilaissukulaiset että huvittuneet maalaisnaapurit muuttoa hetken haihatukseksi. Maallemuuton yhtenä syynä oli luovan tekemisen tilan ja vapauden tarve. Epäilevistä hymähtelyistä huolimatta Auviset loivat niukan toimeentulonsa kuten maalla on tapana, kotona työtä tehden. Viljelijöiksi heistä ei ollut mutta lasten kanssa he pärjäsivät, joten lastensuojelutyöstä tuli päätoimi viideksitoista vuodeksi. Nokan vanhalla kyläkoululla Hartolassa elettiin suurperheen ehdoilla, mutta taidettakin ehdittiin ja mahduttiin tekemään.

hinku
Vanhoilla hitailla autonropposilla pitkin suomalaista maaseutua köröttäessään perhe ehti hyvin ihailla pihojen ja peltojen taidetta. Vuosikausia kytenyt hinku kerätä näitä takapihoilla ja liitereissä syntyneitä teoksia omalle pihalle veistospoluksi päätettiin 90-luvun lopulla viimein toteuttaa. Hyvin pian etsiessään teoksia pihanäyttelyynsä Merja ja Raimo huomasivat tarvitsevansa taiteelle myös sisätilaa, joten myös koulun kellari ja suuri avovintti tyhjennettiin näyttelytiloiksi. Eikä kaikesta kertyneestä tavarasta luopuminen ollut ihan pikku juttu, useampi kuorma roinaa lähti kuitenkin kylmästi kaatopaikalle.

oikea
Näyttelyn nimeä ei tarvinut pitkään miettiä, Haihatus oli oikea. Sitähän taide on; turhanpäiväiseksi epäiltyä, mutta elvyttävää.
Koska näyttelystä oli tulossa oikea, sille piti tietysti saada myös suojelija. Kirjeitse lähestyttiin taiteilija M.A.Nummista, koska hänen tuotannossaan nähtiin tiettyä samanhenkisyyttä. Numminen lupasi toimia suojelijana omien vuosiensa 1966-1969, 1973-1979, 1984-1989 sekä vuosien 1994 ja 2000 osalta. Aprikoikoon kukin tykönään, miksi juuri noiden vuosien osalta ja miksi vain niiden ja mitä kaikella oikeastaan tarkoitetaan.
Jo ensimmäinen Haihatus -näyttely osoittautui mieluisaksi niin tekijöille kuin yleisöllekin.

rajaton
Seuraavana kesänä 2001 näyttelyä ei enää rajattu pelkästään kansantaiteiljoille, vaan sulassa sovussa mukaan hyväksyttiin myös henkeen sopivia ammattilaisia. Rajaton luovuushan on jokaisen oikeus, myös ammattilaisen. Taiteen tiloiksi uhrattiin jopa koulun vanhat huussit ja navetta lantalaa myöten. Kenttää laajennettiin myös esittävän taiteen puolelle. Koulun viereen rakennetussa metsäteatterissa esitti kyläläisistä koottu Forest Camp-ryhmä muusiikkipitoista kesäteatteri-ilotelmaa Menikö metsään?

metsästä
Metsä oli kuitenkin nyt tehnyt tehtävänsä (Merjan sukunimikin oli vaihtunut Metsäseksi) ja koitti aika muuttaa ihmisten ilmoille. Uutta näyttelypaikkaa etsittiin syksyllä 2001 ympäri maan ja yllättäin se löytyikin läheltä, naapurikunnan Joutsan puolelta. Kunnan entinen vaivaistalo todettiin sopivaksi tilaksi ja Haihatus muuttuikin luontevasti taidelaitokseksi. Etuna edelliseen oli muun muassa parempi löydettävyys nelostien kupeessa.

henki
Aikain saatossa on taidelaitoksen toiminta lisääntynyt kulttuurin levittämiseen laajemminkin. Keväällä 2003 perustettiin kannatusyhdistys Haihatuksen Henki ry toimimaan taidelaitoksen henkisenä tukena ja apuna erilaisten taideprojektien järjestämisessä.

kuvissa
Nokan koulu 2000
pinkki pösö 1995
haihatushaku 1999
Merja ja Raimo tapaavat taiteilijan 2003
Haihatusauto 2006